Kuinka korkean magneettisen silmukkaantennin pitäisi olla?

Mikä on magneettinen silmukkaantenni?

Eräs Magneettinen silmukka -antenni , jota usein kutsutaan mag -silmukkaksi, on eräänlainen radioantenni, jolle on tunnusomaista pieni koko suhteessa aallonpituuteen, jolla se toimii. Toisin kuin perinteiset antennit, jotka vaativat merkittävää tilaa, magneettisen silmukka -antennit ovat kompakteja, mikä tekee niistä ihanteellisia rajoitetuille tiloille, kuten huoneistoille tai kaupunkiympäristöille. Niitä käytetään ensisijaisesti signaalien vastaanottamiseen ja lähettämiseen korkeataajuisilla (HF) kaistalla, jotka vaihtelevat 3 MHz-30 MHz.

Magneettiset silmukka -antennit koostuvat johtavasta materiaalista, tyypillisesti kuparista tai alumiinista ja virityskondensaattorista. Silmukka voi olla pyöreä, neliömäinen tai jopa kahdeksankulmainen. Virityskondensaattoria käytetään säätämään silmukan resonanssi haluttuun taajuuteen. Yksi magneettisten silmukka -antennien tärkeimmistä eduista on heidän korkea hyötysuhteensa ja kyky hylätä melu, mikä tekee niistä suositun valinnan amatööriradion harrastajien ja lyhytaalto -kuuntelijoiden keskuudessa.

Antennin korkeuteen vaikuttavat tekijät

Kello 1.

Magneettisen silmukkaantennin korkeus maan yläpuolella voi vaikuttaa merkittävästi sen suorituskykyyn. Yleensä antennin asettaminen korkeammalle maanpinnan yläpuolelle voi parantaa signaalin vastaanottoa ja siirtoa. Optimaalinen korkeus ei kuitenkaan ole niin suoraviivainen kuin muun tyyppisille antenneille.

Magneettisten silmukka -antenneiden kohdalla maanpinnan yläpuolella olevan korkeuden tulisi olla vähintään 1/4 aallonpituutta käyttötaajuudesta merkittävän muutoksen aikaansaamiseksi. Esimerkiksi 7 MHz: n (40 metrin kaista) taajuudella korkeuden tulisi olla noin 10 metriä (33 jalkaa). Käytännölliset rajoitukset vaativat kuitenkin usein alhaisempia korkeuksia. Jopa alemmilla korkeuksilla magneettiset silmukka -antennit voivat toimia riittävästi ainutlaatuisen suunnittelunsa vuoksi.

2. ympäristötekijät

Ympäristötekijät, kuten lähellä olevat rakennukset, puut ja muut esteet, voivat vaikuttaa magneettisen silmukkaantennin suorituskykyyn. Nämä esteet voivat aiheuttaa signaalin heijastuksia ja imeytymistä, mikä johtaa vähentyneeseen tehokkuuteen. Ihannetapauksessa antenni tulisi sijoittaa avoimelle alueelle, joka ei ole esteitä, sen suorituskyvyn maksimoimiseksi.

3. Asennussuunta

Magneettisen silmukkaantennin suunta, olipa ne pystysuora tai vaakasuora, voi myös vaikuttaa sen suorituskykyyn. Pystysuorassa suunnassa antenni tulisi asentaa noin 1,5 -kertaiseen silmukan halkaisijaan. Esimerkiksi, jos silmukan halkaisija on 1 metri, antenni tulisi asentaa 1,5 metrin korkeuteen (5 jalkaa). Vaakasuorassa suunnassa korkeus voi olla hiukan alhaisempi, mutta se tulisi silti korottaa maan häiriöiden välttämiseksi.

4. Maanjohtavuus

Antennin alla olevan maan johtavuus voi vaikuttaa sen suorituskykyyn. Korkean maanjohtavuus voi parantaa signaalin voimakkuutta, kun taas huono johtavuus voi johtaa signaalin menetykseen. Joissakin tapauksissa maatason tai vastapelin lisääminen voi parantaa suorituskykyä, etenkin alueilla, joilla maanjohtavuus on huono.

5. Antennin koko ja suunnittelu

Magneettisen silmukkaantennin koolla ja suunnittelulla on myös ratkaiseva rooli optimaalisen korkeuden määrittämisessä. Suuremmat silmukot toimivat yleensä paremmin pienemmillä korkeuksilla pienempiin silmukoihin verrattuna. Lisäksi silmukan ja virityskondensaattorin rakenteessa käytettyjen materiaalien laatu voi vaikuttaa kokonaistulokseen.

6. Käyttötaajuus

Käyttötaajuus on kriittinen tekijä magneettisen silmukan antennin korkeuden määrittämisessä. Korkeammat taajuudet vaativat yleensä alhaisemmat korkeudet, kun taas pienemmät taajuudet hyötyvät suuremmista korkeuksista. Esimerkiksi magneettinen silmukka-antenni, joka toimii 14 MHz: llä (20 metrin kaista), vaatisi alhaisempaa korkeutta verrattuna yhteen 3,5 MHz: n (80 metrin kaista).

7. Säteilykuvio

Magneettisen silmukkaantennin säteilykuvio on toinen tärkeä näkökohta. Magneettisen silmukan antenneilla on tyypillisesti suuntainen säteilykuvio, jossa nollat ​​(vähentyneen signaalin alueet) kohtisuorassa silmukan tasossa. Säteilykuvion ymmärtäminen voi auttaa antennin sijoittamisessa parhaan suorituskyvyn saavuttamiseksi halutulle viestintäsuuntalle.

8. Käytännön näkökohdat

Käytännön näkökohdat, kuten käytettävissä oleva tila, asennusvaihtoehdot ja turvallisuus, olisi myös otettava huomioon. Vaikka korkeammat korkeudet voivat parantaa suorituskykyä, ne eivät välttämättä ole aina toteutettavissa avaruusrajoitteiden tai turvallisuusongelmien vuoksi. Tällaisissa tapauksissa tasapainon löytäminen korkeuden ja käytännön rajoitusten välillä on välttämätöntä.

Johtopäätös

Magneettisen silmukan antennin optimaalisen korkeuden määrittäminen sisältää erilaisten tekijöiden, mukaan lukien maaperän läheisyys, ympäristötekijät, asennussuunta, maanjohtavuus, antennin koko ja suunnittelu, toimintataajuus, säteilykuvio ja käytännön näkökohdat. Vaikka korkeammat korkeudet voivat yleensä parantaa suorituskykyä, magneettiset silmukka -antennit ovat monipuolisia ja toimivat hyvin jopa alemmilla korkeuksilla. Arvioimalla näitä tekijöitä huolellisesti, käyttäjät voivat optimoida magneettisen silmukan antenniensa suorituskyvyn heidän erityistarpeisiinsa ja olosuhteisiinsa.